Valitse kieli
Valitse kieli
12. toukokuuta 2026 menehtyi NKMR:n perustaja, oikeustieteen kandidaatti ja lääketieteen lisensiaatti Siv Westerberg. Hänen poismenonsa myötä Pohjoismaat menettivät yhden merkittävimmistä ihmisoikeuksien puolustajistaan. Hänen elämäntyönsä ulottui Västergötlannin Flobysta Strasbourgin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta hänen elämänsä kantava voima pysyi samana: yksittäisen ihmisen puolustaminen.
Siv Inga-Britt Westerberg, o.s. Öman, oli juuriltaan kotoisin Flobysta Falköpingin läheltä. Siellä muovautui pitkälti se henkilö, joksi hän myöhemmin kasvoi. Hänen isänsä työskenteli pankkialalla, ja Siv kertoi usein lapsuusmuistoistaan sekä vierailuistaan setänsä Arvid Ömanin ja tätinsä Hulda Ömanin luona. He pitivät tunnettua Aspenäsin maalaiskauppaa. Siellä Siv kohtasi ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja kehitti jo varhain ihmistuntemusta sekä vahvan oikeudentunnon, jotka kulkivat hänen mukanaan koko elämän ajan.
Västergötlannin juuret seurasivat häntä läpi koko hänen elämäntyönsä. Sivissä yhdistyivät maanläheinen ihmiskäsitys, vahva työmoraali, itsenäisyys sekä poikkeuksellisen selkeä käsitys oikeasta ja väärästä. Flobysta hänen tiensä johti lääketieteeseen, oikeustieteeseen, Ruotsin tuomioistuimiin ja lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta hänen sitoutumisensa yksittäisen ihmisen puolustamiseen säilyi muuttumattomana.
Lääkärinä Siv tunnettiin syvästä omistautumisestaan potilailleen. Hänellä oli poikkeuksellinen työkapasiteetti, lähes valokuvamuisti sekä kyky omaksua ja käsitellä nopeasti suuria tietomääriä. Siinä missä muut näkivät rajoituksia, Siv näki mahdollisuuksia auttaa useampia ihmisiä. Monet potilaat hakeutuivat hänen vastaanotolleen, koska kokivat tulevansa kuulluiksi, ymmärretyiksi ja vakavasti otetuiksi.
Lääkärinura toi hänet kuitenkin myös ristiriitoihin viranomaisten kanssa. Siv katsoi, että työkyvyttömillä ihmisillä oli oikeus sairauslomaan ja tarvitsemaansa tukeen. Kun hänen tapaansa harjoittaa lääkärin ammattia alettiin kyseenalaistaa ja hän menetti lääkärinoikeutensa, siitä tuli ratkaiseva käännekohta hänen elämässään. Se, mikä olisi voinut murtaa toisen ihmisen, muodostui hänen uuden elämäntyönsä alkupisteeksi.
Nämä kokemukset herättivät hänen kiinnostuksensa oikeustieteeseen sekä oikeusturvaa, viranomaistoimintaa ja yksilön mahdollisuuksia saada oikeutta vahvoja yhteiskunnallisia instituutioita vastaan koskeviin kysymyksiin. Hän oli ollut kiinnostunut oikeudesta jo pitkään, mutta päätti nyt hankkia itse ne tiedot ja taidot, joita tarvittiin järjestelmien ymmärtämiseen ja haastamiseen.
Keski-iässä hän aloitti oikeustieteen opinnot Lundissa. Puolison, perheen ja kolmen lapsen äitinä hän ryhtyi haasteeseen, johon useimmat eivät olisi uskaltaneet tarttua. Hänen poikkeuksellinen lahjakkuutensa, kurinalaisuutensa ja työkapasiteettinsa tulivat nopeasti näkyviin. Opinnot, joiden suorittaminen tavallisesti vaati noin yhdeksän lukukautta, Siv suoritti vain kolmessa. Oikeustieteestä ei tullut hänelle vain uusi koulutus, vaan väline hänen jatkuvassa oikeudenmukaisuuden puolustamisen työssään.
Ihmiset, jotka työskentelivät Sivin kanssa, kertoivat usein hänen valokuvamaisesta muististaan ja hämmästyttävän nopeasta ajattelukyvystään. Hän pystyi perehtymään laajoihin asiakirjakokonaisuuksiin hyvin lyhyessä ajassa, muistamaan yksityiskohtia, päivämääriä, lausuntoja ja oikeudellisia argumentteja sekä nopeasti tunnistamaan asian ratkaisevan ytimen. Vielä korkeassa iässäkin hän säilytti terävyytensä ja kykynsä löytää ratkaisuja siellä, missä muut näkivät ongelmia.
Siv Westerbergistä tuli yksi Ruotsin menestyneimmistä juristeista omalla alallaan. Hänen nimensä tuli erityisen tunnetuksi menestyksen kautta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Oikeudenkäyntiensä kautta hän vahvisti perhe-elämän suojaa, oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia Ruotsissa. Hänen työnsä osoitti, että myös yksittäinen ihminen voi saada oikeutta valtiota vastaan silloin, kun perustavanlaatuisia oikeuksia on loukattu.
Yksi tunnetuimmista tapauksista oli Olsson-tapaus, jossa hän edusti perhettä, jonka lapset oli otettu viranomaisten huostaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa saavutetulla voitolla oli suuri merkitys Ruotsin oikeusjärjestyksen kehitykselle, ja se vahvisti Euroopan ihmisoikeussopimuksen asemaa keskustelussa perheiden ja lasten oikeuksista.
Juristin ja ihmisoikeuksien puolustajan työnsä lisäksi Siv oli myös kirjailija, luennoitsija ja yhteiskunnallinen keskustelija. Kirjojen, artikkeleiden, esitelmien ja mielipidekirjoitusten kautta hän dokumentoi oikeustapauksia, analysoi oikeusturvakysymyksiä ja osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun. Hänen kirjansa Straff utan brott – en berättelse om en oskyldigt dömd ung man kuvastaa hänen elinikäistä sitoutumistaan oikeusloukkauksia vastaan.
Siville ei kuitenkaan riittänyt yksittäisten oikeusjuttujen voittaminen. Hän näki tarpeen luoda foorumi, jossa juristit, tutkijat, eri alojen ammattilaiset ja yhteiskunnallisesti aktiiviset kansalaiset voisivat kokoontua ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa koskevien kysymysten ympärille. Yhdessä samanhenkisten pohjoismaisten kollegoidensa kanssa hän työskenteli riippumattoman järjestön perustamiseksi, joka voisi viedä näitä kysymyksiä eteenpäin.
Tässä työssä hän teki läheistä yhteistyötä muun muassa oikeustieteen kandidaatti Ruby Harrold-Claessonin kanssa. Heitä yhdisti vakaumus siitä, että ihmisoikeuksien on toteuduttava myös silloin, kun viranomaiset puuttuvat perhe-elämään, eikä oikeusturvaa saa koskaan syrjäyttää.
30. marraskuuta 1996 perustettiin Kööpenhaminan Christiansborgissa Pohjoismainen ihmisoikeuskomitea (NKMR) Siv Westerbergin ja Ruby Harrold-Claessonin aloitteesta. Järjestö perustui niihin periaatteisiin, jotka olivat Siville kaikkein tärkeimpiä: riippumattomuuteen poliittisista, taloudellisista ja uskonnollisista intresseistä sekä tinkimättömään pyrkimykseen oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Vuosikymmenten aikana NKMR:stä tuli merkittävä ääni perhe-elämää, oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia koskevassa pohjoismaisessa keskustelussa.
NKMR:lle Siv oli enemmän kuin perustaja. Hän oli järjestön kantava voima, mentori, innoittaja ja tiedon lähde. Useat juristisukupolvet ja ihmisoikeustyöhön sitoutuneet henkilöt ovat saaneet hänen työnsä kautta ohjausta, kannustusta ja tukea.
Kaikista saavutuksistaan huolimatta Siv ei koskaan menettänyt yhteyttään juuriinsa. Kansainvälisesti tunnetun juristin ja ihmisoikeuksien puolustajan taustalla oli aina Flobysta lähtöisin oleva Siv Öman – nainen, jota leimasivat hänen kasvuympäristönsä, uteliaisuutensa ihmisiä kohtaan sekä vahva oikeudentunto.
Matka Flobysta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen oli poikkeuksellinen. Silti punainen lanka säilyi samana koko hänen elämänsä ajan: asettua yksittäisen ihmisen rinnalle silloin, kun valta kasvaa liian suureksi, eikä koskaan hyväksyä sitä, että oikeusturva sivuutetaan.
Monille Siv Westerberg oli juristi, lääkäri tai ihmisoikeuksien puolustaja. NKMR:lle hän oli jotain enemmän. Hän oli järjestön sielu ja jatkuva muistutus siitä, miksi ihmisoikeuksien ja oikeusturvan puolustamista ei koskaan saa lopettaa.
Hallituksen, jäsenten ja ystäviemme puolesta esitämme syvimmän kiitoksemme Siv Westerbergille.
Muistamme hänet kunnioituksella, lämmöllä ja syvällä kiitollisuudella.
Hänen muistonsa eläköön.
Kunnia hänen muistolleen.
Koko nimi: Siv Westerberg, o.s. Öman
Syntynyt: 11. kesäkuuta 1932
Kuollut: 12. toukokuuta 2026
Koulutus:
Ammattiura: Lääkäri, juristi, kirjailija ja ihmisoikeuksien puolustaja
Kotipaikka ja juuret: Örgryte, Göteborg, Floby, Västergötland
Perhesiteet Flobyyn: Setä Arvid Öman ja täti Hulda Öman pitivät Aspenäsin tunnettua maalaiskauppaa
Perustaja: Pohjoismainen ihmisoikeuskomitea (NKMR), 1996
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin:
Kirjallinen tuotanto:
Erityispiirteet:
Dokumentaatio ja linkit:
"Flobysta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen – aina yksittäisen ihmisen rinnalla."```
Advokat Dag Sverre Aamodts arbete för NKMR leder till utökad verksamhet i Norge med nyöppnat kontor. Advokat Dag Sverre Aamodt har i Tönsberg inrättat ett nytt kontor för NKMR:s Norska avdelning. I samband med hedersutmärkelsen till Trude Strand Lobben har Dag Sverre Aamodt donerat en bok huggen i sten, graverad NKMR, för att understryka vikten av NKMRs arbete för skydd av barns och deras familjers mänskliga rättigheter i de nordiska länderna.
Vi vill gratulera till NKMRs nya kontor i Norge och tacka för den fina utmärkelsen till Trude Strand Lobben som Dag Sverre donerat för att visa på tyngden i avgörandet.
NKMR har under 25 år verkat för att stödja och skydda barn och familjer i de nordiska länderna.
Hedersutmärkelsen går i år till Trude Strand Lobben i vårt grannland Norge.
Trude Strand Lobben har, i den långdragna kampen för sin son, som av norskt barnevern blev bortadopterad,
visat att det finns rättvisa att finna utanför Norges gränser.
Den 19 september 2019 vann Trude Strand Lobben en svidande seger över Norska staten och dess barnevern i Europadomstolens Grand Chamber.
ALVHEIMS TIO BUD
Tio bud till dem som kommer i barnevernets blickfång:
John Alvheim, vice ordförande i Stortingets socialkommittéen, frånkänner det norska barnevernet all ära. I ett uppseendeväckande upprop till föräldrar som kommit i barnevernets blickfång, slår Alvheim fast att barnevernet begår rättsövergrepp och gör mer skada än nytta.
John Alvheim kastade ut sin brandfackla i Norge under hösten 1995. Debatten blev intensiv med bl. a inlägg av Prof. Marianne Haslev Skånland som stödde Alvheim mot barnevernet.
I debatten sade John Alvheim bl. a: