Miksi PKIP?
Vuonna 1871 ryhtyivät pohjoismaiden hallitukset
lainsäädännölliseen yhteistyöhön. Tavoitteena oli saada yhtenäinen lainsäädäntö
eri pohjoismaissa. Lainsäädäntöyhteistyö jatkuu vieläkin. Perheoikeuden, ja
erityisesti sosiaalioikeuden alueella vallitsee suuri lakien, instituutioiden
ja soveltamisperiaatteiden samankaltaisuus.
Esittely
Ruotsissa ja muuallakin Pohjolassa on hyvinvointivaltio
johtanut siihen että sosiaaliviranomaiset ovat Lastensuojelulain nojalla
ottaneet huostaan tuhansia lapsia heidän kunnollisilta ja rakstavilta
vanhemmiltaan ja sijoittaneet heidät vieraisiin ympäristöihn sijaisvanhemmille
ja laitoksiin. Nämä ovat usein huonolaatuisia ja niiden tavoitteena on kerätä
tuloa sijoituskorvauksista jotka varsinkin Ruotsissa ovat huomattavan korkeita.
Perheet joiden lapset on huostaanotettu ovat usein yksinhuoltajaperheitä,
työttömiö ja/tai toimeentulotuen varassa eläviä. Maahanmuuttajperheet ovat
tässä suhteessä erityisen altiita toimenpiteille.
Sosiaaliviranomaiset ovat herkkiä päättelemään, että
tällaiset ihmiset eivät ole sopivia vanhempina. Tämä on yleensä virheellinen
johtopäätös, sillä siitä, että henkilö ei pärjää kovilla työmarkkinoilla, ei
seuraa että henkilö ei voisi olla hyvä vanhempi.
Pohjoismaissa - erotuksena katolisen kulttuurin maista -
suhtaudutaan perhe- ja yksityiselämään huomattavan vähäisellä kunnioituksella.
Nämä oikeudet taataan YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ja Euroopan
ihmisoikeuksein ja perusvapauksien sopimuksen artiklassa 8.
Juristit ja muut ammattiryhmät jotka työskentelevät
lasten pakkohuostaanottojen ja perheiden hajottamisprosessien kanssa ovat
reagoineet vahvasti pohjoismaisten sosiaalibyrokratioiden epäkohtiin ja
puutteisiin ja alkaneet yhteistyön yli rajojen perustamalla PKIP:n
PKIP perustettiin Christiansborgissa, Kööpenhaminassa 30
marraskuuta 1996.
Palaa
suomenkielisille sivuille